Second week on the other side of civilisation

Auringonnousuja aamu viideltä.

Toinen viikko Siargaossa jatkoi selviytymis teemaa. Pari kokonaista sadepäivää veti lomalaiset pelaamaan korttia resortin huoneeseen sähkökatkojen keskelle. Kun sade hellitti pääsin taasen vesileikkeihin. Nyt Long Board vaihtui pienempään (koska muuta ei ollut tarjolla). Pienempi surffilauta on näppärä ohjattava, mutta tasapainon löytäminen on vaikeaa jopa makuuasennossa. Tälläkertaa mustelmien sijasta talloin meren pohjan kiviä, kun sorruin "taluttamaan" lautaa aalloille matalikossa. Pieniä aloittelijan vinkkejä; 1. Älä poistu laudan päältä koko vedessä oloaikanasi, jos ei ole pakko. Ja silloinkin: hallitusti! 2. Käytä urheilu bikinejä, mikäli et halua paljastella iteäsi. 3. Aurinkorasvaa koko kropan pituudelta selkäpuolelle! Eli myös ne pakarat...

Haavojen puhdistukseen tarvitaan vähintään kaksi miestä; toinen pitelee kiinni, toinen sörkkii Leathermanilla ja puhdistaa käsidesillä (70% etanolia) - kun ei muutakaan ollut mukana...

Löhöily melontaa rannalla

Ei-niin-turisti-rysä -lomakohteisiin suosittelen matkustamaan sesonkina. Jos muutenkin paikka on suhteellisen pimennossa, ei parit turistit joukossasi haittaa. Sen sijaan "nähtävyydet" ovat usein vain sesonkina nähtävissä. Meille kävi siis heikosti, koska emme hiljaisen kauden takia päässeet uimaan JellyFishien kanssa. Lisäksi vuorovesi-ilmiön partaalla kannattaa ehdottomasti kysellä ja tarkkailla milloin voi tehdä ja mitä!

RockPooleihin matkasimme pulahtamaan ja snorklaamaan; kuten pitikin laskuveden aikaan. Tähän vuoden aikaan aallot pääsivät matalimmillaankin ylittämään kivikkoon muodostuneiden altaiden reunat ja virtaukset yllättivät aika-ajoin. Huom! Veden alla virtausta ei aina tunne. Sen havaitsee kun ottaa kiintopisteen, jota kohti koittaa uida ja hämmentyy kun kohde alkaa kutistua.

Ja vielä villielämään vasta tutustuvalle; kannattaa valita majoitus huolella. Meidän Buddha Resort tarjosi turvallisen kodin ja tuttavallisen henkilökunnan. Kaikki aktiviteetit oli jotakuinkin järjestetty majatalon kautta (pitäkälti "alihankintana" naapurinpojilta eikä muutenkaan ihan meidän länkkäreiden organisaatiomallien mukaisesti). Jouluna oli pienet juhlat: kinkkua vartaissa nuudeleiden ja riisin kera.

Nyt olen turvallisesti kotona Sporessa iltaa odotellessa. Kaupunki kutsuu ihmetteemään vuodenvaihtumista. Outo tunne. Missä aamulla kiekuvat kanat ja haukkuvat koirat? Tai teillä juoksevat lapset, siat ja puhvelit. Eivätkä miehet tuijota päästä varpaisiin (onneksi). Luonnon helmassa eläminen teki totisesti hyvää ja viritti miettimään mitä sitä todella elämältään haluaa.

Seasonal Greetings from Siargao

Singaporen ostarit ovat tupaten täynnä yliampuvaa seasonal greetings -stuffia. Mikä parasta alennusmyynnit ovat kuitenkin ennen Joulua. Ei sillä, että mitään ostaisin, ilmiö vain kiinnostaa puolikasta tuta-insinööriä... Näinpä päädyimmekin lähtemään kaupallisuuksia karkuun Filippiineille, Siargao -saarelle.

Nukuttiin yö Cebun kentällä vaihtolentoa odotellessa. Propellikone vei meidät Siargaon saarelle, jossa majatalomme edustaja oli autolla vastassa. Ukko ei puhunut sanaakaan englantia. Ajomatkalla menin minäkin sanattomaksi. Moottoritiellä vastaan tuli mm. villisikoja, härkiä, kanoja, puolipukeisia lapsilaumoja ja aseistettuja miehiä.

Tekevälle sattuu...

Ei-niin-turistirysä lomakohteemme on ensimmäisen viikon aikana osoittautunut odotuksia ylittäväksi madventures henkiseksi viidakoksi. Surffaus on paikan suurin houkutus ja niinpä minäkin hyppäsin laudan kyytiin. Ensin meidät vietiin veneellä syvemmille vesille. Lievästä hukkumisen pelosta huolimatta pidin uudesta lajista. Eilen syöksyimme Cloud 9 aaltoihin. Kuuluisa surffiranta on aloittejialle melko haasteellinen. Vaikeinta lajissa on nousta nopeasti ylös ilman polvinojaa (kuten kuva kertoo...).

Tyypillinen puuvene, joka kulkee saarten välillä myrskyissä.

Eniten kuitenkin pelkään niitä venematkoja joilla paikalliset vievät meitä lähi saarille tai paremmille surffaus vesille. Puiset hökötykset eivät hevillä kaadu, mutta on niitäkin tapaturmia kuultu (itseasiassa toissapäivänä), kun aaltojen korkeus alkaa huimata päätä...









Sade yllättää aika-ajoin, joten myös päiväunet ja syöminen ovat osa seikkailijan arkea. Pyrimme löytämään mahdollisimman turvallisia ravintoloita, mikä on väistämättä ajanut meidät oman ja naapuri resorttien rafloihin. Eilen illalla testasimme paikallista grilliä ja täst edes tämä nainen tietää mitä Chicken Gizzard tarkoittaa. Valitettavasti opin sen vasta nauttimani mahalaukku - vartaan jälkeen...

Nauttikaa te kaikki rakkaat lanttulaatikkoa minunkin puolesta siellä pakkasissa! Lämmintä Joulua koti Suomeen <3

Kypärää täällä ei tunneta ja paikalliset ajavat maksimissaan 5 hlö/mopedi.

Koiria täälä juoksee pitkin metsiä, kyliä ja rantoja. Tämä on ainut rääpäle johon olen uskaltanut koskea.

Näin asuvat ihmiset vuorovesi-ilmiön armoilla.

Lapsille olemme kuin Ruotsin kuninkaallisia. He kerääntyvät usein ympärille ihmettelemään ja vilkuttamaan. Ilo on suunnaton. Erään pojan leluna näin viidakkoveitsen, ellei sitten ollut jäänyt käteen päivän töistä...

Marina Bay

Skybar näköala

Ja jos joku väittää ettei Aasiassa vietetä Joulua...

Tällä viikolla sain ertyis vieraita Suomesta. Iki-ihanat Viika ja Tuomas toivat pulloittain glögiä. Aion tarjota paikallisille perinteiset punaviiniglökit pikkujouluissa viikon kuluttua.

Perjantain iloksi shoppailtiin ja vein turistit Marina Baylle. Uusi punainen mekko ja mustat kiilakorot pääsivät kunniaansa.

Marina Bayn kauppakeskuksen takapihan light/water –show on ehdoton ilmais nähtävyys Singaporeen matkatessa. http://www.youtube.com/watch?v=T7-E_e70P1o

Marina Bay Sands -hotel

Ja sitten siirryimme Casinolle! Tämä hulppea peliluola maksaa paikallisille 100$, mutta ulkomaalaisille sisäänpääsy on ilmainen. Jätin suosiolla pelipöydät miehille ja omat hiluni syötin pelikoneisiin; ensimmäinen 5$ tuotti 57$ ja seuraavat pienemmät jäivät +-0 voitolle. Kyllä siis kannatti. Sai sitten ylpeänä lunastaa rahat poistuessa. Tarjolla oli lisäksi ilmaisia virvokkeita (ilman alkoholia) ja kahvia.

Jatkoille nousimme ennätys nopealla hissillä Marina Bay Sands –hotellin katolle 57kerrokseen. Skybar avasi ihanan näkymän kotikaupungistani drinkkilasi kädessä. Hieno ilta kaikkineen.

Singaporeans

Perjantaina oli uuden Glocal (global+local) Connection Centren avajaiset. Olin mukana ottamassa Pääministeriä vastaan ja hän oli kovasti kiinnostunut miten joku on löytänyt tiensä Suomesta pieneen Singaporeen. Kaksi median edustajaa nappasivat minut sitten TV-uutishaastatteluihin; Global Asia News ja toinen joku paikallinen.

 

Samana iltana kouluni ”apple class” piti tervetuliaisjuhlani. Koulussa on sellainen pubia muistuttava tila, jonka voi varata juhliin. Rymäorientoituneisuuden huomaa illanvietoissa selvästi.
Sain tervetuliaislahjaksi kahvikupin. Nyt en voikkaan lopettaa kahvinjuontia muin puutteen vuoksi, kuten suunnittelin (no voi harmi). Täällä tosin on vaikea löytää muuta kuin mokkasuklaamaitosokeri -pikakahveja...

Alla pieniä muita havaintoja, joita olen tähän mennessä tehnyt:

• ”Kiasu” on käsinkosketeltavissa. Suomessa tätä sanottaisiin perfektionismiksi, mutta se on mielestäni hiukan jyrkkä ja negatiivis sävytteinen ilmaisu. Kiasu on enemmänkin pelkoa epäonnistumisesta ('fear of losing'), jota jokainen hiljakseen koittaa hallita.

• Naurminen on naisten juttu. Kaikelle voi aina kikattaa.

• Miehistä sen verran, että yllätyin kovasti ettei kohtelias oven avaaminen ja tilan antaminen ole aina itsestäänselvää. Tästä siis pisteen kotimaiselle miestuotannolle ;)

• Taidan olla asuinalueen ja koko insiöörilaitoksemme ainoa vaaleahiuksinen. Kaupungillakaan ei hämmästyksekseni ole vaaleaverikköjä paljoa näkynyt. Kohteliaasti ihmiset kuitenkin tuijottavat vasta niskaani.

•  Kättely on toisinaan kiusallista. Räpylä ojennetaan roikkumaan kohti ja sitten ravistetaan nopeasti mahdolisimman pienellä ihokosketuksella. Paras kättely tähän mennessä oli Pääministeriltä, ihmekös tuo (hän kun saa siitä palkkaa…) 

• Liikenne on vasemman puoleista. Myös liukuportaissa seistään vasemmalla. Oikeapuoli on kiireellisille, eli minä juoksen aina oikealla. Ihmiset kävelevät täällä todella hitaasti.

•  Kynää pidetään kädessä eri tavalla. Peukku on etu ja keskisormen päällä, jolloin kynä on enemmän pystyssä.

•  Ruoka suussa saa puhua ja useasti mussutetaankin suu auki. Toivottavasti ei tartu.

•  Olutta judaan jäillä! ("with ice" - EI "on the rocks")

•  ”I’m not sure but…” = ”en tiedä.”

•  ”from Finland! Wooow” =  ”missä se on?”

Cruel reality

Jotta todellisuus ei unohdu; minä siis opiskelen täällä.

Kurssit menevät jotakuinkin saman kaavan mukaisesti; luennot, tutorial-tunnit (vastaa Suomessa labrojamme), iso ryhmäprojekti, pienemmät kotona tehtävät ryhmä caset ja suurempi yksilö projekti. Näitä vedän tässä nyt 6, joten menee pää vähän sekaisin. Itseasiassa pelkästään jo siitä, että koitan oppia 6 eri työryhmän jäsenten nimiä... Noin.5 vk välein on Quiz –tenttejä ja välipresentaatioita.

Välikuolema asunnolla

Luennoilla ei ole läsnäolotarkistusta, mutta yksikin poissaolo pudottaa kärryiltä. Kaikki siis tulevat aina luentosaliin istumaan, kaverin (=älypuhelin)  kanssa tottakai.

Ryhmäprojektit tuottavat minulle hiukan tykytystä ohimoon. Sen sijaan että aletaan TEHDÄ, ihmetellään perinpohjaisesti tehtävänantoa. Huonolla tavalla perfektionismia on liikkeellä, kun jokainen sana täytyy kysyä kaverilta (eli googlata älypuhelimella). Jos esimerkiksi kysymys on ”mikä motivoi työntekijää ylitöihin” niin otetaan selvää sanoista; ”motivaatio”, ”työntekijä” ja ”ylityö”. Internethän korvaa pitkälti oman aivotyöskentelyn…

Toisaalta olen huomannut monilla eräänlaista piiloahkeruutta. Kunnioitan!  Herkästi ihmisistä saa kuvan, että kukaan ei tajua mitä tulee tehdä, mutta seuraavana yönä mailini on täynnä täydellisiä raportteja pilkulleen viilattuina. Nimenomaan yöllä, se on ilmeisesti täkäläisille paras aika keskittyä opintoihin.

Tähän loppuun: Joululoman matka ostettu! Pian nähdään Siargao, Filippiinit. Surffarien paratiisi kutsuu aaltojen syleilyyn :) (P.S. äiti, siellä ei ole malariaa)

Malaysia - Kuala Lumpur

Kaoottinen ympäristö ja ahdistavan ilmasto. Aurinkoa ei (edelleen) näkynyt pilvien takaa, mutta lämpö taasen kolmessakympissä. Perjantaina saatiin vettäkin niskaan kuin saavista kaatamalla. Koko kaupunki tuli ahdistuksesta huolimatta kierrettyä läpikotaisin. Kuljettiin pitkälti halvoilla Tekseillä (=taksi), koska tiet ja liikennevalot eivät suosi jalankulkijoita. Autolla tuossa kaupungissa on vapaamuotoista ajaa vaikka vastaantulijoiden kaistalla, jos ei suoranaisesti uhkaa kenenkään henkeä.

Mikäli mielitte matkalle Kuala Lumpuriin, yksi viikonloppu riittää hyvin. En suositele ainoaksi lomakohteeksi. Vilkaisemisen arvoista ovat Batu-luolat, KL-Tower (kuin näsinneulan kaksonen, mutta 420m) ja National Museum (vain jos historia yhtään kiinnostaa). Shopping-centtereistä miellyttävin Twin Towersin basement, jossa on siistiä, laadukasta (ja valitettavan arvokasta).

Singapore tuntuu nyt entistä enemmän kodilta. Joululomaksi sieluni kaipaisi kuitenkin viidakkoon, missä voi taittaa matkaa vaikka norsun selässä, rämpiä metsässä tai nukkua taivasalla ;)

KL-Tower avaa näkymän koko kaupungista

portaat Batu-luoliin

Luolamiehiä

Ja vielä luolissa

Iltahämärässä Twin-Towersista alkoi nousta savua. Emme koskaan saaneet selville mistä oli kyse.

Twin-Towerin takapihalla valoshow suihkulähteillä.

Waiting for KL-weekend and PM in GCD

Yksi käsittämätön tapa täällä on lyhenteiden käyttö. Kaikki useampiosaiset sanat lyhennetään kirjaimilla jaa tätä tekevät kaikki iästä ja tilanteesta riippumatta. Ilman selkeää kontekstia on aivan mahdoton pysyä jutuissa mukana.

Otsikkooni viitaten; ensi viikonlopun vietän Kuala Lumpurissa. Otettiin tällainen äkkilähtö, kun on tuossa parin tunnin lentomatkan päässä. Aikomuksenani on pärjätä pelkkä käsilaukku olalla ;)

Toinen jännittävä tapahtuma tässä kuussa on ns. Global Community Day ja koulumme uuden Convention Centre:n avajaisseremonia. Koska olemmekin juuri sopivasti ainoat länsimaalaiset alueella ja vieläpä Temasekin omia opiskelijoita, meidät on valittu tuohon tilaisuuteen tapaaman Singaporen Pääministeriä! Hän tulee seuraamaan seremoniaa (esityksiä ja puheita) ja ohessa pistäytyy tässä asunnollamme. Meitä on pyydetty valmistautumaan hänen kysymyksiinsä (ihan kuin meillä olisi hajuakaan mitä hän meiltä voisi kysellä) ja keksittävä myös omia kysymyksiä hänelle (ehdotuksia????). Mukana on tietysti median väkeä ja hekin osaltaan voivat sitten tehdä haastatteluja.

Olen muuten löytänyt täältä tankotanssistudion, jossa jatkan rakasta harrastustani. Joulun jälkeen yritän sitten päästä mukaan contemporary ballet -ryhmään toisessa tanssikoulussa :)

Kuvamateriaali kuluneelta viikolta on suppea, ensi jaksossa enemmän. Niin ja lupaan kirjoittaa special editionin paikallisesta tankoilusta (asiasta kiinnostuneille) sekä ihmisistä yleensä, jos joku vaikka lähtee etsimään elämänsä rakkautta täältä päin maailmaa (tms).

Sunnuntai Universal Studiolla. Sentosan saaren huvipuisto on myös aikuisille suunnattu kaikkine upeine arkkitehtuuriratkaisuineen. Kuvassa sateenvarjo, jolle tuli käyttöä vasta paluu matkalla.

And few days more

Eräs päivä Orchidea puistossa taskulämpömittari näytti 37. Ei paljoa häirinnyt takkuuntuvat hiukset, kun kasteltiin päät matkan varrella suihkulähteisiin. Toinen kuuma päivä kului Sentosan saarella. Singaporen eteläkärjessä on tällainen lomailijoiden paratiisi. Koskaan en ole niin puhtaalla hiekkarannalla makoillut. Horisontin näkymäkin miellytti tulevaa tuta-insinööriänne;  suuria konttilaivoja lipumassa Aasian suurimmasta satamasta.

Lompakkoni pääsi laihtumaan vk-loppuna. Vähän shoppailua ja illallisia suuremmalla mittakaavalla. Menuihin kuului mm. rapuja, siis sellaisia eliöita, joilla on lapsen kämmenen kokoiset sakset... Sentosan HardRockCafeessa puolestaan lounaan kanssa vietteli hintava kannu Sangriaa.

Paluumatka Sentosalta mantereelle ”every-tourists-must-to-go” Cablecar teki hinta-laatusuhteen tarkkailijan vihaiseksi. Ko. vaijerikärryyn ei myydä oneway-lipuja, joten jo puolet palvelunhinnasta meni hukkaan. Matka kesti hurjat 5min ja taustalla rallatti AngryBirds theme –musiikki, joka tinnitti korvissa sitten loppupäivän.

Paikallinen ystäväni asuu perheineen kaupungin keskustassa 36(/42) kerroksessa. Avoparveke (siis ei lasitusta) vei sydämeni ja ensikertaa heräsi SE ajatus: mitä jos tulevaisuuteni toisikin tänne asumaan ;) Minulla kun itsesuojeluvaisto ei noihin korkeuksiin yletä ja nauttisin mielelläni aamukahvin taivaalla.

Little India on  kaupunginosa, jonne ei ulkopuolisen yksin parane eksyä. Onneksi saimme yhden paikallisen matkaoppaaksemme ja kiersimme katupuoteja sekä pääsimme katsomaan yhden intialaisen tanssiryhmän harjoituksia. Upea kokemus oli hämärä temppeli, jossa paljainjaloin hipsimme rituaalejaan suorittavan toogaväen seassa.

First steps

Finnairin koneessa hyvin nukutun yön jälkeen Singaporen lentokentällä odotti kolme koulumme edustajaa ”Anna Lanamo”-kylttien kanssa. Saimme autokyydin China Townin hostellille ja hyvä niin; itse ei oltaisi ikinä löydetty respan ovea pienen kauppakujan putiikkien taakaa piilosta. China Town poikkeaa nimensä mukaisesti täysin muusta seudusta, joten ensiaskeleeni kaupunkivaltiossa alkoivat hiukan nurinperin…

Sade jatkuu ja ukkonen on mahtavan voimakas. Sääolosuhteet eivät ole haitanneet lainkaan. Kesämekkoa ja pikkukenkiä voi silti käyttä ympäri vuorokauden. Joulun jälkeen ehtii kokea hiekkarannan ja aurinkorasvan. Ensimmäiset pikku shoppailut on tehty. Tarjontaa on paljon eli saanpas nirsoilla oikein urakalla! Naisten kenkäkoot alkavat täällä tosiaan 35, joten korkkareita tulee Suomeen kassillinen.

Kiitos DNA:n kytkökauppapuhelinten. Nokiani ei hyväksy muita SIMejä -.- Onneksi Shi (ihana koulukaverini) lahjoitti mulle siskonsa vanhan N7:n jotta sain prepaidini rullaamaan. Puhelimista puheen ollen, ensimmääinen huomiota herättävä asia oli paikallisten näpyttelykulttuuri. Tätä en halua tuoda Suomeen tullessani. Sormet shattaavat jatkuvasti ja kaikesta pitää ottaa kuvia (facebookiin julkaistavaksi). Eniten nuorempien piirissä, mutta kyllä olen havainnut vanhempienkin seurassa etenkin julkisilla matkustaessa (eräskin rouva pelasi metrossa peliä, jossa harjataan kissan hamapaita).

Spore on aasialaisen ruokakulttuurin mekka. Maut ovat olleet vielä suht mietoja, mutta epämiellyttäviä koostumuksia sitäkin enemmän. Lähes kaikissa turistirafloissa on tyypillisesti live-seafoodeja, joissa kalat ja hummerit ongitaan elvältä akvaarioista. Hinnat on ryöstöä ja kannattaa suosia paikalisten ruokapaikkoija, joissa lounaan saa 2-10sgd hinnoilla ja tarjonta mielenkiintoisempaa...

Siirryimme asuntoomme perjantaina. 5hengen asunnto on hurjan iso kolmelle. Yht neliöitä vähint.100. Otin vapaaehtoisesti pienimmän makkarin, niin sain oman kylppärin. Riku ja Osmo jakavat toisen kylppärin ja nukkuvat molemmat kahdenhengen huoneissaan. Keittiöön tuotiin eilen perus tarvikkeita. Kyllä tässä asua kelpaa. Valitettavasti en muuten voi majoittaa tänne matkailijoita, vaikka tilaa olisi :/

Siisteydestä sen verran, että ei sitä sinällään kaupungissa noteeraa. Eron huomaa todennäköisesti niin päin, että kun täältä lähtee toisaalle, tuntuu sotkuiselta. Ihmisiä kyllä keskustassa on, mutta Lontoon Victorian metroasema on edelleen number1 ahdistavan väenpaljouden mittarissani! Eikä poliisejakaan katukuvassa paljoa ole näkynyt.

Parasta tähän mennessä on ollut mahdollisuus tutustua sporelaisten elämään turistialueiden ulkopuolella. Keskusta on toki näköaistia hivelöivä kaikkine upeine arkkitehtuuri ja valaistus ratkaisuineen. Yhteenkään eurooppalaiseen en ole vielä törmännyt. Sekä muut vaihtarit koulussa, että turistit kaupungissa ovat enimmäkseen aasialaisia.

Suomenkieli on aasialaisten suuhun mahdottomuus. Heidän kielensä ei taivu lainkaan tiettyihin äänteisiin. Jos siis haluat tehdä vaikutuksen, käytä esimerkiksi ilmaisuja ”tuotannonohjauksen simulaatiojärjestelmät” tai yksinkertaisesti ”Riku Pirtilä”.

Vaihto-ohjelmaani kuuluu transnational -kurssi, jonka yhteydessa asun 2vk talomme toisessa asunnossa muiden ulkomaalaisten kanssa. Ko. BigBrother viikoista saatte sitten kuulla lisää!

Shi, Anna, Riku, Osmo and Pei

Our apartment

Singapore river

Don't worry, I didn't step... Samana päivänä sääreeni hyppäsi kiinni sammakko -.- muita ötököitä on yllättävän vähän.