Singapore: First steps

Finnairin koneessa hyvin nukutun yön jälkeen Singaporen lentokentällä odotti kolme koulumme edustajaa ”Anna Lanamo”-kylttien kanssa. Saimme autokyydin China Townin hostellille ja hyvä niin; itse ei oltaisi ikinä löydetty respan ovea pienen kauppakujan putiikkien taakaa piilosta. China Town poikkeaa nimensä mukaisesti täysin muusta seudusta, joten ensiaskeleeni kaupunkivaltiossa alkoivat hiukan nurinperin…

Sade jatkuu ja ukkonen on mahtavan voimakas. Sääolosuhteet eivät ole haitanneet lainkaan. Kesämekkoa ja pikkukenkiä voi silti käyttä ympäri vuorokauden. Joulun jälkeen ehtii kokea hiekkarannan ja aurinkorasvan. Ensimmäiset pikku shoppailut on tehty. Tarjontaa on paljon eli saanpas nirsoilla oikein urakalla! Naisten kenkäkoot alkavat täällä tosiaan 35, joten korkkareita tulee Suomeen kassillinen.

Kiitos DNA:n kytkökauppapuhelinten. Nokiani ei hyväksy muita SIMejä -.- Onneksi Shi (ihana koulukaverini) lahjoitti mulle siskonsa vanhan N7:n jotta sain prepaidini rullaamaan. Puhelimista puheen ollen, ensimmääinen huomiota herättävä asia oli paikallisten näpyttelykulttuuri. Tätä en halua tuoda Suomeen tullessani. Sormet shattaavat jatkuvasti ja kaikesta pitää ottaa kuvia (facebookiin julkaistavaksi). Eniten nuorempien piirissä, mutta kyllä olen havainnut vanhempienkin seurassa etenkin julkisilla matkustaessa (eräskin rouva pelasi metrossa peliä, jossa harjataan kissan hamapaita).

Spore on aasialaisen ruokakulttuurin mekka. Maut ovat olleet vielä suht mietoja, mutta epämiellyttäviä koostumuksia sitäkin enemmän. Lähes kaikissa turistirafloissa on tyypillisesti live-seafoodeja, joissa kalat ja hummerit ongitaan elvältä akvaarioista. Hinnat on ryöstöä ja kannattaa suosia paikalisten ruokapaikkoija, joissa lounaan saa 2-10sgd hinnoilla ja tarjonta mielenkiintoisempaa...

Siirryimme asuntoomme perjantaina. 5hengen asunnto on hurjan iso kolmelle. Yht neliöitä vähint.100. Otin vapaaehtoisesti pienimmän makkarin, niin sain oman kylppärin. Riku ja Osmo jakavat toisen kylppärin ja nukkuvat molemmat kahdenhengen huoneissaan. Keittiöön tuotiin eilen perus tarvikkeita. Kyllä tässä asua kelpaa. Valitettavasti en muuten voi majoittaa tänne matkailijoita, vaikka tilaa olisi :/

Siisteydestä sen verran, että ei sitä sinällään kaupungissa noteeraa. Eron huomaa todennäköisesti niin päin, että kun täältä lähtee toisaalle, tuntuu sotkuiselta. Ihmisiä kyllä keskustassa on, mutta Lontoon Victorian metroasema on edelleen number1 ahdistavan väenpaljouden mittarissani! Eikä poliisejakaan katukuvassa paljoa ole näkynyt.

Parasta tähän mennessä on ollut mahdollisuus tutustua sporelaisten elämään turistialueiden ulkopuolella. Keskusta on toki näköaistia hivelöivä kaikkine upeine arkkitehtuuri ja valaistus ratkaisuineen. Yhteenkään eurooppalaiseen en ole vielä törmännyt. Sekä muut vaihtarit koulussa, että turistit kaupungissa ovat enimmäkseen aasialaisia.

Suomenkieli on aasialaisten suuhun mahdottomuus. Heidän kielensä ei taivu lainkaan tiettyihin äänteisiin. Jos siis haluat tehdä vaikutuksen, käytä esimerkiksi ilmaisuja ”tuotannonohjauksen simulaatiojärjestelmät” tai yksinkertaisesti ”Riku Pirtilä”.

Vaihto-ohjelmaani kuuluu transnational -kurssi, jonka yhteydessa asun 2vk talomme toisessa asunnossa muiden ulkomaalaisten kanssa. Ko. BigBrother viikoista saatte sitten kuulla lisää!