Kurssit menevät jotakuinkin saman kaavan mukaisesti;
luennot, tutorial-tunnit (vastaa Suomessa labrojamme), iso ryhmäprojekti,
pienemmät kotona tehtävät ryhmä caset ja suurempi yksilö projekti. Näitä vedän
tässä nyt 6, joten menee pää vähän sekaisin. Itseasiassa pelkästään jo siitä, että koitan oppia 6 eri työryhmän jäsenten nimiä... Noin.5 vk välein on Quiz –tenttejä
ja välipresentaatioita.
 |
| Välikuolema asunnolla |
Luennoilla ei ole läsnäolotarkistusta, mutta yksikin
poissaolo pudottaa kärryiltä. Kaikki siis tulevat aina luentosaliin istumaan,
kaverin (=älypuhelin) kanssa tottakai.
Ryhmäprojektit tuottavat minulle hiukan tykytystä ohimoon. Sen
sijaan että aletaan TEHDÄ, ihmetellään perinpohjaisesti tehtävänantoa. Huonolla tavalla perfektionismia on liikkeellä, kun jokainen sana täytyy kysyä kaverilta
(eli googlata älypuhelimella). Jos esimerkiksi kysymys on ”mikä motivoi
työntekijää ylitöihin” niin otetaan selvää sanoista; ”motivaatio”, ”työntekijä”
ja ”ylityö”. Internethän korvaa pitkälti oman aivotyöskentelyn…
Toisaalta olen huomannut monilla eräänlaista
piiloahkeruutta. Kunnioitan! Herkästi
ihmisistä saa kuvan, että kukaan ei tajua mitä tulee tehdä, mutta seuraavana
yönä mailini on täynnä täydellisiä raportteja pilkulleen viilattuina. Nimenomaan yöllä, se on ilmeisesti täkäläisille paras aika keskittyä opintoihin.
Tähän loppuun: Joululoman matka ostettu! Pian
nähdään Siargao, Filippiinit. Surffarien paratiisi kutsuu aaltojen syleilyyn :) (P.S. äiti, siellä ei ole malariaa)
No comments:
Post a Comment