Singaporeans

Perjantaina oli uuden Glocal (global+local) Connection Centren avajaiset. Olin mukana ottamassa Pääministeriä vastaan ja hän oli kovasti kiinnostunut miten joku on löytänyt tiensä Suomesta pieneen Singaporeen. Kaksi median edustajaa nappasivat minut sitten TV-uutishaastatteluihin; Global Asia News ja toinen joku paikallinen.

 

Samana iltana kouluni ”apple class” piti tervetuliaisjuhlani. Koulussa on sellainen pubia muistuttava tila, jonka voi varata juhliin. Rymäorientoituneisuuden huomaa illanvietoissa selvästi.
Sain tervetuliaislahjaksi kahvikupin. Nyt en voikkaan lopettaa kahvinjuontia muin puutteen vuoksi, kuten suunnittelin (no voi harmi). Täällä tosin on vaikea löytää muuta kuin mokkasuklaamaitosokeri -pikakahveja...

Alla pieniä muita havaintoja, joita olen tähän mennessä tehnyt:

• ”Kiasu” on käsinkosketeltavissa. Suomessa tätä sanottaisiin perfektionismiksi, mutta se on mielestäni hiukan jyrkkä ja negatiivis sävytteinen ilmaisu. Kiasu on enemmänkin pelkoa epäonnistumisesta ('fear of losing'), jota jokainen hiljakseen koittaa hallita.

• Naurminen on naisten juttu. Kaikelle voi aina kikattaa.

• Miehistä sen verran, että yllätyin kovasti ettei kohtelias oven avaaminen ja tilan antaminen ole aina itsestäänselvää. Tästä siis pisteen kotimaiselle miestuotannolle ;)

• Taidan olla asuinalueen ja koko insiöörilaitoksemme ainoa vaaleahiuksinen. Kaupungillakaan ei hämmästyksekseni ole vaaleaverikköjä paljoa näkynyt. Kohteliaasti ihmiset kuitenkin tuijottavat vasta niskaani.

•  Kättely on toisinaan kiusallista. Räpylä ojennetaan roikkumaan kohti ja sitten ravistetaan nopeasti mahdolisimman pienellä ihokosketuksella. Paras kättely tähän mennessä oli Pääministeriltä, ihmekös tuo (hän kun saa siitä palkkaa…) 

• Liikenne on vasemman puoleista. Myös liukuportaissa seistään vasemmalla. Oikeapuoli on kiireellisille, eli minä juoksen aina oikealla. Ihmiset kävelevät täällä todella hitaasti.

•  Kynää pidetään kädessä eri tavalla. Peukku on etu ja keskisormen päällä, jolloin kynä on enemmän pystyssä.

•  Ruoka suussa saa puhua ja useasti mussutetaankin suu auki. Toivottavasti ei tartu.

•  Olutta judaan jäillä! ("with ice" - EI "on the rocks")

•  ”I’m not sure but…” = ”en tiedä.”

•  ”from Finland! Wooow” =  ”missä se on?”

Cruel reality

Jotta todellisuus ei unohdu; minä siis opiskelen täällä.

Kurssit menevät jotakuinkin saman kaavan mukaisesti; luennot, tutorial-tunnit (vastaa Suomessa labrojamme), iso ryhmäprojekti, pienemmät kotona tehtävät ryhmä caset ja suurempi yksilö projekti. Näitä vedän tässä nyt 6, joten menee pää vähän sekaisin. Itseasiassa pelkästään jo siitä, että koitan oppia 6 eri työryhmän jäsenten nimiä... Noin.5 vk välein on Quiz –tenttejä ja välipresentaatioita.

Välikuolema asunnolla

Luennoilla ei ole läsnäolotarkistusta, mutta yksikin poissaolo pudottaa kärryiltä. Kaikki siis tulevat aina luentosaliin istumaan, kaverin (=älypuhelin)  kanssa tottakai.

Ryhmäprojektit tuottavat minulle hiukan tykytystä ohimoon. Sen sijaan että aletaan TEHDÄ, ihmetellään perinpohjaisesti tehtävänantoa. Huonolla tavalla perfektionismia on liikkeellä, kun jokainen sana täytyy kysyä kaverilta (eli googlata älypuhelimella). Jos esimerkiksi kysymys on ”mikä motivoi työntekijää ylitöihin” niin otetaan selvää sanoista; ”motivaatio”, ”työntekijä” ja ”ylityö”. Internethän korvaa pitkälti oman aivotyöskentelyn…

Toisaalta olen huomannut monilla eräänlaista piiloahkeruutta. Kunnioitan!  Herkästi ihmisistä saa kuvan, että kukaan ei tajua mitä tulee tehdä, mutta seuraavana yönä mailini on täynnä täydellisiä raportteja pilkulleen viilattuina. Nimenomaan yöllä, se on ilmeisesti täkäläisille paras aika keskittyä opintoihin.

Tähän loppuun: Joululoman matka ostettu! Pian nähdään Siargao, Filippiinit. Surffarien paratiisi kutsuu aaltojen syleilyyn :) (P.S. äiti, siellä ei ole malariaa)

Malaysia - Kuala Lumpur

Kaoottinen ympäristö ja ahdistavan ilmasto. Aurinkoa ei (edelleen) näkynyt pilvien takaa, mutta lämpö taasen kolmessakympissä. Perjantaina saatiin vettäkin niskaan kuin saavista kaatamalla. Koko kaupunki tuli ahdistuksesta huolimatta kierrettyä läpikotaisin. Kuljettiin pitkälti halvoilla Tekseillä (=taksi), koska tiet ja liikennevalot eivät suosi jalankulkijoita. Autolla tuossa kaupungissa on vapaamuotoista ajaa vaikka vastaantulijoiden kaistalla, jos ei suoranaisesti uhkaa kenenkään henkeä.

Mikäli mielitte matkalle Kuala Lumpuriin, yksi viikonloppu riittää hyvin. En suositele ainoaksi lomakohteeksi. Vilkaisemisen arvoista ovat Batu-luolat, KL-Tower (kuin näsinneulan kaksonen, mutta 420m) ja National Museum (vain jos historia yhtään kiinnostaa). Shopping-centtereistä miellyttävin Twin Towersin basement, jossa on siistiä, laadukasta (ja valitettavan arvokasta).

Singapore tuntuu nyt entistä enemmän kodilta. Joululomaksi sieluni kaipaisi kuitenkin viidakkoon, missä voi taittaa matkaa vaikka norsun selässä, rämpiä metsässä tai nukkua taivasalla ;)

KL-Tower avaa näkymän koko kaupungista

portaat Batu-luoliin

Luolamiehiä

Ja vielä luolissa

Iltahämärässä Twin-Towersista alkoi nousta savua. Emme koskaan saaneet selville mistä oli kyse.

Twin-Towerin takapihalla valoshow suihkulähteillä.

Waiting for KL-weekend and PM in GCD

Yksi käsittämätön tapa täällä on lyhenteiden käyttö. Kaikki useampiosaiset sanat lyhennetään kirjaimilla jaa tätä tekevät kaikki iästä ja tilanteesta riippumatta. Ilman selkeää kontekstia on aivan mahdoton pysyä jutuissa mukana.

Otsikkooni viitaten; ensi viikonlopun vietän Kuala Lumpurissa. Otettiin tällainen äkkilähtö, kun on tuossa parin tunnin lentomatkan päässä. Aikomuksenani on pärjätä pelkkä käsilaukku olalla ;)

Toinen jännittävä tapahtuma tässä kuussa on ns. Global Community Day ja koulumme uuden Convention Centre:n avajaisseremonia. Koska olemmekin juuri sopivasti ainoat länsimaalaiset alueella ja vieläpä Temasekin omia opiskelijoita, meidät on valittu tuohon tilaisuuteen tapaaman Singaporen Pääministeriä! Hän tulee seuraamaan seremoniaa (esityksiä ja puheita) ja ohessa pistäytyy tässä asunnollamme. Meitä on pyydetty valmistautumaan hänen kysymyksiinsä (ihan kuin meillä olisi hajuakaan mitä hän meiltä voisi kysellä) ja keksittävä myös omia kysymyksiä hänelle (ehdotuksia????). Mukana on tietysti median väkeä ja hekin osaltaan voivat sitten tehdä haastatteluja.

Olen muuten löytänyt täältä tankotanssistudion, jossa jatkan rakasta harrastustani. Joulun jälkeen yritän sitten päästä mukaan contemporary ballet -ryhmään toisessa tanssikoulussa :)

Kuvamateriaali kuluneelta viikolta on suppea, ensi jaksossa enemmän. Niin ja lupaan kirjoittaa special editionin paikallisesta tankoilusta (asiasta kiinnostuneille) sekä ihmisistä yleensä, jos joku vaikka lähtee etsimään elämänsä rakkautta täältä päin maailmaa (tms).

Sunnuntai Universal Studiolla. Sentosan saaren huvipuisto on myös aikuisille suunnattu kaikkine upeine arkkitehtuuriratkaisuineen. Kuvassa sateenvarjo, jolle tuli käyttöä vasta paluu matkalla.